PEKKA PALOMÄKI - VALMENTAJAN HAASTATTELU
- Petri Vauhkonen
- 4.5.
- 8 min käytetty lukemiseen
Loviisan Torin salibandyvalmentaja Pekka Palomäki päätti viiden kauden mittaisen rupeamansa miesten edustusjoukkueen peräsimessä nousujuhliin.
Matkaan on mahtunut pettymyksiä, kasvutarinoita, yhteisöllisyyttä – ja lopulta ansaittu kruunu. Seuraavassa Pekka Palomäen haastattelu.
---
Peliuran päättyminen ja hyppy valmennukseen
Pekka Palomäen valmennusura sai alkunsa Loviisan Torissa noin 14 vuotta sitten, kun polvivamma lopetti mittavan pelaajauran liigakauden avausottelussa syksyllä 2011. Nopeasti hän löysi uuden roolin penkin takaa.
– Hyppäsin miesten mukaan apuvalmentajaksi, kun Tor pelasi liigassa. Kolme ensimmäistä kautta meni liigassa apuvalmentajana, samalla valmensin A-junioreita.
Tämän jälkeen Palomäki keskittyi junioripuoleen. Hän toimi junioripäällikkönä ja valmensi eri ikäluokkia kasvattaen nuoria pelaajia pelin pariin. A-junioreiden nousu nuorten 1-divisioonaan oli yksi uran mieleenpainuvimmista hetkistä.
– Se oli meille iso juttu ja hieno hetki, olimme nousua poikien kanssa jonkin aikaa jahdanneet. Kauden lopussa pelasimme lopputurnauksineen ja karsintoineen kymmenkunta ns. "tulos tai ulos" -ottelua. Oli hyvä rypistys joukkueelta ja oppia meille kaikille.
- Junnuajasta näin jälkikäteen ajatellen ehkä hienointa on se, että aika monen kanssa on tullut kuljettua ihan yläasteikäisestä asti ja edelleen moni mukana nyt miesten joukkueessa.
Junnuista miesten valmentajaksi
Viitisen vuotta sitten Palomäki siirtyi miesten joukkueen päävalmentajaksi. Tor oli juuri pudonnut Divarista, ja monia hänen aiemmin valmentamiaan junioreita oli siirtymässä miesten edustukseen.
– Ajankohta tuntui sopivalta. Jo aiemmin tästä oli jo ollut jonkin verran puhetta, mutta junnuissa oli vielä silloin tekeminen vähän kesken.
- Moni junnupuolen pelaajista oli kasvanut tai kasvamassa miesten joukkueen maailmaan. Jengi pysyi hyvin kasassa ja tavoite oli selvä – paluu Divariin.
Tor oli sarjakärjessä, kun koronapandemia katkaisi kauden. Pari kuukautta pidettiin virettä yllä tavalla tai toisella ja lopulta tuli päätös, että Divarikarsinnat pidetään. Vaikka paikka karsintoihin oli tarjolla, seura päätti jättää ne väliin. Se oli Palomäelle iso pettymys.
– Meillä oli todella vahva joukkue. Uskon, että olisimme olleet niissä peleissä vahvoilla
Nuoret ottavat vastuuta – ja yllättävät
Koronakauden jälkeen joukkue koki rajun muutoksen: lähes kaksi kentällistä ja ykkösmaalivahti poistuivat. Vaihtuvuus oli niin hurjaa, että Torin ennustettiin jopa putoavan.
– Moni nuori joutui tai pääsi pakonkin edessä isoon roolin. Kauteen lähdettiin vähän arvoituksia ilmassa.
- A-nuorten divaria oli onneksi moni pelannut, ettei ihan C-aluesarjasta tarvinnut hypätä. Lopulta nuoret esiintyivät loistavasti, nuorehko joukkue höystettynä muutamalla kokeneemmalla pelasi ennakkoluulottomasti ja homma lähti hyvään lentoon, Divarikarsintaan asti. Nälkäinen, innokas jengi!
Ratkaisevassa parissa Happee Steamers oli kuitenkin parempi. Seuraavaksi vuodeksi Tor vahvistui ja taas oltiin Divarin porteilla karsinnoissa ylöspäin. Ensimmäisessä parissa, mistä voittaja Divariin, Steamers taas kerran Toria etevämpi ja toisessa osassa ÅIF vei pidemmän korren.
- Kaudet olivat kuluttavia. Hirveästi ei ollut kauden aikana varaa töppäillä, koska vain kaksi joukkuetta meni lohkosta kauden ratkaisupeleihin. Koko ajan piti olla ns.hypyllä. Hienoa, mutta samalla kuluttavaa.
Haasteiden ja muutosten vuodet
Parin kauden pettymyksen jälkeen alkoi jo aistia, että seuraavaa kautta varten oli kaivettava syvempää. Ajatukset ja rivit oli koottava uudelleen – ja edessä oli jälleen muutosten kausi. Joukkue muuttui rajusti, eikä pelaajia ollut liikaa. Kokeneemmat pelaajat ryntäsivät apuun.
– Se kausi meiltä oli melko rikkonainen, ja isoja haasteitakin matkalla riitti. Tällä kertaa ei karsintoihin asti riittänyt, mutta sarjapaikka ilman karsintoja oli todella haastaviin lähtökohtiin nähden melko hyvä suoritus.
"Päällään piti välillä seistä" – erilaiset kaudet opettivat valmentajalle paljon
Pekka Palomäki pohtii menneitä vuosia ja joukkueita. Jokaisen kauden joukkue oli omanlaisensa. Usein liikkeellä oltiin melko kapealla ryhmällä, mikä toi omat haasteensa arjen treenaamiseen.
Ensimmäinen ryhmä oli juuri Divarista pudonnut mutta nälkäinen palaamaan sinne takaisin.
Toinen joukkue oli nuori ja melko kokematon. Monelle kyseessä olivat ensimmäiset askeleet miesten peleissä, mutta joukkue oli ennakkoluuloton ja äärimmäisen innokas.
Viimeisin kokoonpano olikin melko kokenut nippu, missä mukana oli kuitenkin sopivasti myös nuorempaa voimaa.
– Hyvin erilaisia, omat vahvuudet sekä omat haasteensa. Se vaikutti siihen, miten arjessa päästiin touhuamaan ja miten itse pelaamista lähestyttiin.
- Henki oli pääosin aina hienolla tasolla. Aina ei ollut ihan helppoa, kun noin 12 pelaajalla iskettiin menemään, mutta tehtiin niin hyvin asiat kuin suinkin pystyttiin. Hatunnostoa kundeille – hyvällä ilmeellä mentiin.
Kaudet opettivat paljon
- Välillä joutui tai sai heittää omiakin periaatteita ja ajatuksia romukoppaan tai miettiä kokonaan uusiksi. Välillä sai vähän päällään seistä, että saataisiin homma pyörimään. Se ei ole ollut ihan huono juttu – näin jälkikäteen pohdittuna.
Viimeinen kausi – syyskausi pintakaasulla
Kauden 2024-2025 runkosarjan syyskausi meni melko lailla rimaa hipoen. Tiukkoja voittoja ja matkaan mahtui melkoisen huonojakin esityksiä.
- Tehtiin se ns. tarvittava. Kauden mittaan itselle hiipi puseroon, että omalta osalta tämä polku on nyt tähän hetkeen kuljettu. Tammikuussa seurajohdon kanssa asiasta juteltiin ja totesin, että kyllä tämä kauden jälkeen olisi minun osaltani tässä ja vaihdos tekee hyvää itselleni sekä varmasti myös seuralle.
Loviisan Tor lähti tekemään viimeistä yhteistä puristusta, kaikki laitettiin likoon. Joukkue koki ajelleensa vielä pintakaasulla ja esitykset ailahtelivat.
- Joku kysäisikin vuodenvaihteen tienoilla, että onko meillä yhtäkään ns. selkeää peliä? Vastasin että onhan meillä, Blackbirds vei meitä aika pahasti Loviisassa.
Tor hävisi syyskauden päätöspelissä keravalaisille 5-11.
Parasta Toria nähtiin keväällä.
Ratkaisupeleissä Tor sai yhdessä kiristettyä ruuvia. Joukkueessa palaset lopulta vain loksahtelivat kohdalleen ja ratkaisevissa runkosarjan otteluissa joukkue löysi keinot voittoihin.
- Sitkeä on oikea sana. Monen monta kertaa oltiin kaudella köysissä ja tultiin taas tappelemaan. Opittiin ja sopeuduttiin, ei turhia lähdetty hötkyilemään. Kai se oli sitä kokemusta.
- Ensimmäisessä pudotuspelissä Stormia vastaan löydettiin ensimmäisen pelin aikana keinot, toinen peli oli vahvaa puolustamista ja paikoista onnistuttiin rokottamaan. Vastustajan oli todella vaikea luoda maalipaikkoja meitä vastaan.
Inssi-Divarikarsinnat alkavat
Karsintojen ensimmäisessä vaiheessa tiedossa oli todellinen haaste, kun vastassa oli divarijoukkue Limingan Niittomiehet.
- Tiedettiin, että juoksu tai painikisassa tulisi tiukkaa. Samalla myös vahva usko siihen, että pallolla me pystytään viemään luottaen samalla kivijalkaamme eli vahvaan puolustamiseen.
Vieraspelissä Limingassa LNM johti 5-1, kun peliä oli pelattu 22:42.
- Eka erä opeteltiin tavoille, Divarijoukkue kuitenkin vastassa. Se tuli ehkä vähän silmille, mutta siitä toivuttiin. Toisesta erästä lähdettiin viemään ja varsinkin Connyn johtama viisikko oli loistava. Joni sitten riemukkaasti ratkaisi muutama sekunti ennen pelin loppua.
Tor vei avauskohtaamisen 5-6 voittomaalin syntyessä vain 15 sekuntia ennen loppua.
Toinen peli Liminkaa vastaan pelattiin Loviisassa.
- Tiedettiin, että Liminka haluaa ottaa otteen. Ei annettu. Haluttiin vahva alku ja päästiin johtoon, mikä oli tärkeää.
- Luotettiin että puolustus on vahvaa ja maalinteko ei meitä vastaan ole helppoa. Opittiin viihtymään ilman palloa ja ihan rehellisesti ryynäämään. Tiivis ja aggressiivinen oman pään puolustaminen, laadukas mv peli ja rokotettiin, kun paikkaa aukesi.
- Loppu olikin sitten melkoista puolustustaistelua. Kotiyleisö oli upea ja se tuki kannatteli.
Loviisan Tor voitti ja selvitti tien karsintojen toiseen vaiheeseen maalein 3-2.
Karsintojen 2.vaihe – vastassa SB Vantaa
Vastus karsintojen edetessä vain koveni, kun vastassa SB-Vantaa. SB Vantaa voitti ottelut lukemin 7-5 ja 4-10.
- Vahvassa puolustamisessa ei Vantaa peleissä onnistuttu ja vastaavasti haluttiin päästä testaamaan Vantaan puolustamista, mutta se sujui vain pätkittäin.
- Aika kolhuilla oltiin ja Vantaa oli taitava vastustaja, siinä tilanteessa liian taitava. Ei oltu huonoja, mutta ei vaan riittänyt.
- Vantaa pelien aikaan saatiin parsia joukkuetta kasaan.
Ratkaiseva ottelusarja – Pirkkalan Pirkat
Homman nimi oli selvä, ottelusarjan voittaja pelaa Inssi-Divarissa, hävinnyt jatkaa Suomisarjassa. Ensimmäisessä kohtaamisessa Pirkkalan Pirkkojen kotihallissa Pirkat löi hengettömän Torin maalein 10-3.
- Viimeistään ensimmäisen Pirkkala ryöpytyksen jälkeen moni varmaan oletti, että meidän eväät on nyt syöty.
- Kopissa heti tulevan pelin kokoonpano, pienet muutokset puolustamiseen sekä lähtöihin, viisikoilla nämä jiiriin ja valmistautuminen käyntiin kohti seuraavaa päivää. Sanomattakin viesti taisi olla selvä, että huomenna isketään.
- Kaikkihan meni siinä ensimmäisessä pelissä niin vihkoon kuin pelissä voi vaan mennä. Ja sitä kaikkeahan ei vaan voi laittaa muutamassa tunnissa täysin uusiksi.
Vuorokauden jälkeen Porvooseen tulikin seuraavana päivänä täysin eri Loviisan Tor.
- Ensimmäinen peli pyyhittiin kuitenkin nopeasti. Turha sitä oli jäädä enempää murehtimaan ja kaikki varsin hyvin tiesivät, ettei ihan oltu hypyllä.
- Sitä paljon kyseltiinkin, että mitähän siinä välissä tapahtui. Tultiin aika ryminällä sunnuntaina kotipeliin, joukkue reagoi todella hienosti. Se taisi tulla vastustajalla vähän silmille ja sitähän me toki siinä hetkessä halusimme.
Loviisan Tor voitti toisen ottelun maalein 6-4.
Kolmas ja ratkaiseva peli
- Viimeiseen lähdettiinkin asemasta missä vastustajan piti keksiä uusia keinoja. Se on aina hyvä ja oltiin siihen valmiina.
Tor tuli peliin vahvasti ja sai ratkaisevaan otteluun pelissä hyvän ottelun alkupuoliskon johtaen 2-5.
- Tiedettiin että varmasti tulee vaikeita hetkiä, ollaan köysissä ja homma ei mene helpolla. Se tiedostettiin koko ajan ja puhuttiin ettei hötkyillä, tapahtui mitä tapahtui.
Ja tapahtuihan siellä, sillä vastustaja Pirkat kavensi kolmen maalin johdon ja tuli maalin päähän 4-5:een ennen viimeistä erää.
- Todettiin kopissa, että oltaisiin otettu varmasti tämä tilanne vastaan, jos sitä olisi meille etukäteen tultu tarjoamaan. Maalin johto kauden viimeisessä pelissä, viimeisessä erässä.
- Sehän loppuikin sitten ihan mukavasti.
Loviisan Tor voitti maalein 5-7 ja nousi kaudeksi 2025-2026 Inssi-Divariin.
Pitkä matka huipennukseen
Joukkueessa on monta pelaajaa, jotka olleet mukana koko Suomisarjajakson ajan, sekä useita, jotka olleet mukana kokemassa aikaisempia karsintapettymyksiä.
- Voiton hetkellä näki pelaajista että se merkitsi paljon.
- Viimeisessä pelissä Pirkkalassa Kalamiehen (Antti Kolu) maalia lukuun ottamatta kaikki maalintekijät olivat koko viiden kauden Suomisarja-pätkän Torin riveissä matkanneet: Niri (Niklas Niiranen), Jim (Jim Lill-Smeds), Kurre (Niko Orava), Jake (Jarkko Aallonen) ja Tepi (Eemeli Teppana).
Pelaajille kunnia
- Älyttömän iloinen ihan jokaisen pelaajan puolesta.
- Kaikki kunnia tästä kuuluu pelaajille ja olen kiitollinen, että saatiin tämä vielä yhdessä kokea. Jätkät laittoivat itseään aidosti likoon, järjestivät koti- ja työasioita, tekivät pieniä asioita vähän paremmin.
- Hieno joukkue.
Backen paluu – iso vaikutus
Palomäki korostaa myös Tor ikoni Ray Backmanin roolia.
- Backelle kuuluu tästä iso kiitos. Oli todella tärkeä palanen. Riensi viime kaudella apuun, kun sitä apua todella tarvittiin ja kun sitä pyydettiin.
- Professori omalla osaamisellaan laittoi niitä palasia kuntoon, mistä ehkä jäänyt osaltaan aikaisemmin uupumaan. Osaa ja tietää tämän pelin.
- Iso apu, iso tuki ja selkänoja meille kaikille sen mitä pääsi ja ehti mukana olemaan.
- Oli hienoa nähdä se liekki taas roihuamassa Backellakin!
Taustajoukoille kiitokset
- Taustoille, huollolle myös kuuluu iso kiitos. Timppa (Timo Vaarimo) ja Antti (Andreas Kähärä) ovat pitäneet meistä huolta ja pelaajien on tarvinnut keskittyä vain pelaamiseen ja valmentajien valmentamiseen.
- Huikeita ukkoja molemmat, loistavaa työtä!
- Mickelle (Mikael Forsten, salibandyjaoston puheenjohtaja) iso kumarrus. On monta hattua taustoilla ollut päässä ja välillä varmasti raskastakin. Kiitos Mickelle, että olen saanut tässä nämä vuodet häärätä ja touhuta.
- Hakin (Peter Tuominen, manageri) puolesta myös todella iloinen, on touhunnut melko pitkän pätkän joukkueen tärkeänä taustavoimana.
- Kaikille muillekin taustajoukoille sekä tietysti kannusjoukoille hattu päästä. Hieno porukka tekee pyyteettömästi isolla sydämellä ja tämä tosiaan oli kaikkien yhteinen juttu. Tuki oli iso voimavara.
- Veeti, Nage, Tero, Sensei, Ari. Isot kiitokset. Yhteinen juttu.
Loviisan Torin merkitys
- Olihan tuo temppu mihin ei ehkä ihan joka iikka tainnut enää uskoa. Ei ainakaan se, joka meinasi, että kotihallin ovet voi huoletta laittaa huhtikuussa kiinni, sanoo Palomäki pilke silmäkulmassa.
- Se mikä tässä ollut hienointa, on ollut huomata, kuinka Torilla todella on merkitystä niin monelle meidän pienessä Loviisassa ja Loviisan ulkopuolellakin.
- Mielipiteitä piisaa ja välillä saa kiitosta ja välillä tulee rapaa. Sekin on tärkeää, sillä ennen kaikkea se kertoo välittämisestä.
- Nyt nousun jälkeen sen varsinkin sai taas nähdä mitä seura paikallisille merkitsee. Hieno yhteisö ja paljon ihmisiä mukana, jotka aidosti välittävät seurasta.
"Tor on siellä missä sen kuuluu olla"
- Pelaamalla paikka saavutettu ja nouseminen sarjaporrasta ylemmäs ei ikinä helppoa. Paikan säilyttäminen voi olla jopa helpompaa kuin nouseminen, vaikea sanoa, aprikoi Palomäki.
- Näen kuitenkin, että Loviisan Tor on siellä missä sen salibandykartalla kuuluukin olla.
- Hyvin hoidettu seura, jolla omat haasteensa ja samalla omat vahvuutensa. Tor on pelaajalle paikka, missä pelaajan on hyvä olla. Uskon että aika moni tämän allekirjoittaa. Ei tarvitse sählyn osalta huolehtia muusta kuin pelaamisesta.
Perhe – se kaikkein tärkein
- Lapset kasvaa kovaa vauhtia ja arki sekä harrastukset vievät heitäkin. Siinä haluaa olla mukana ja tukena niin hyvin kuin vaan on tarvetta ja mahdollista.
- Loviisan Tor on meillä ollut koko perheen yhteinen juttu ja perhe on vahvasti elänyt tässä mukana.
- Vaimo (Patricia) on ollut se vahvin tuki ja sinne kuuluu itseltäni se isoin kiitos.
- Meillä oli hieno yhteinen hetki Pirkkalassa, se merkitsi ja olen iloinen, että koko perhe oli paikalla sen kokemassa, kertoo onnellinen Pekka Palomäki.
Katse tulevaan
Tulevaisuuden suunnitelmat salibandyn osalta ovat vielä auki.
- Valmentamista tulee jatkettua varmasti jossain roolissa, Pekka pohtii.
- Se on antoisaa ja hienoa hommaa. Katsellaan nyt mitä tuleman pitää, en ole asian kanssa kiirehtinyt.
- Isot kiitokset Loviisan Torille ja koko yhteisölle, päättää Pekka Palomäki.
KIITOS PEKKA!💛💙❤️
💛TILLSAMMANSÄRVISTARKA💙
Comments